Nimi muutettu: Vaalibileet ja valtarakenteet

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


[Julkaisuajankohdastaan huolimatta tämä kirjoitus ei ole aprillipila.]

Minun etunimeni on Sade. Se on aika hauskaa, koska se tarkoittaa sitä, kun taivaalta tulee vettä/lunta/kissoja/koiria. Olen tottunut kuulemaan nimestäni kaikenlaisia vitsejä ja väännänpä niitä itsekin harva se päivä. Tämä näkyy vaalikampanjassanikin: jaan muun muassa Sateensuoja-kondomeja.

Kaiken tämän keskellä tuntui tosi hauskalta idealta antaa tulevien vaalibileitteni nimeksi Sadetanssit! – ainakin aluksi. Eräs tukijani huomautti minulle pitävänsä vähän kummallisena sitä, että erilaisten vähemmistöryhmien näkyvyyttä ja itsemääräämisoikeutta rummuttava ehdokas nimeää poliittis-viihteellisen kampanjatapahtumansa eräiden amerikkalaisten alkuperäiskansojen pyhän seremonian mukaan. Ja niinhän se on. Tämä on kulttuurista hyväksikäyttöä, marginalisoidun ja sorretun ihmisryhmän kulttuuriperinteen epäkunnioittavaa hyödyntämistä. En vain itse ollut hahmottanut asiayhteyttä lainkaan sanaleikkipäissäni.

Tämä tilanne on hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset ihmisten ja ihmisryhmien väliset valtarakenteet ovat niin syvällä kulttuurissamme, että niiden mukaan toimiminen vaikuttaa toisinaan ihan luonnolliselta. Omille etuoikeuksilleen on usein sokea. Ei tule ajatelleeksi, ei vaikka törmäisi jatkuvasti kaikenlaiseen loukkaavaan ajattelemattomuuteen itseään ja omia vähemmistöryhmiään koskien: hyvä televisiosarja yllättää mauttomalla ”mies mekossa” –vitsillä, vilkas, energinen ja aikaansaava ihminen sanoo olevansa ”vähän tällainen adhd-tyyppi” tai toimittaja tiedustelee polyamoriselta haastateltavalta taas kerran, että eikö monisuhteessa ole kauheasti mustasukkaisuusdraamaa. Yleensä kukaan ei tarkoita näillä jutuilla mitään pahaa, mutta pahaa voi silti seurata, jos hyvät tyypit tiedostamattaan pitävät yllä sortavia rakenteita ja toimintatapoja.

Huomattuaan tehneensä tämäntyyppisen virheen olisi hirveän helppo heittäytyä puolustuskannalle tai teeskennellä, ettei mitään tapahtunut. Ensimmäinen impulssini vaalibileitteni nimeen liittyen olikin suurin piirtein ”toivottavasti kukaan muu ei huomaa”. Oman erehtyväisyyden myöntäminen on rankkaa, ja virheiden korjaaminen tuntuu vaivalloiselta. Mutta miten ihmeessä voisin vaatia sitä keneltäkään muulta, jos en pysty siihen itse?

Sortavia rakenteita ja niiden aikaansaannoksia vastaan taisteleminen vaatii, että näistä asioista puhutaan avoimesti. Syyllisyys ja häpeä johtavat useammin vaikenemiseen kuin vallankumoukseen. Niinpä haluan itse ilmentää sitä muutosta, jota haluan yhteiskunnassa edistää: Ei mennyt niin kuin Strömsössä, jatkossa paremmin! Bileiden nimi on helppo muuttaa, ja pieninkin teoin voi nakertaa sortovallan rakenteita.

Lopuksi haluan toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi SADEKAUDEN AVAJAISIIN! (8.4.2015 klo 19->, Hunter’s Inn -ravintola, Turku.)

Keitä ovat transihmiset?

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Kirjoittaja on 29-vuotias trans/mies/muu ja Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta.
Kirjoittaja on 29-vuotias trans/mies/muu ja Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta.

Tänään on kansainvälinen transihmisten näkyvyyden päivä (International Transgender Day of Visibility). Koska transihmisten ja muiden sukupuolivähemmistöihin kuuluvien näkyvyys, oikeudet ja osallisuus yhteiskunnassa ovat poliittisen toimintani keskeisimpiä kysymyksiä, haluan pohtia hieman sitä, mitä transihmisten näkyvyys on ja mitä väliä sillä on.

Vuonna 2011 osallistuin ensimmäistä kertaa Vasemmistonuorten hallituksen kokoukseen. Juuri kansanedustajaksi valittu Anna Kontula oli myös paikalla kertomassa meille Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kuulumisia. Kysyin häneltä, oliko puolueen kansanedustajilla aikomusta tehdä työtä transihmisten aseman parantamiseksi Suomessa. Vastaus oli rehellisyydessään pysäyttävä: ”Siinä on sellainen ongelma, että puolueessa suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä siitä, keitä ovat transihmiset.”

Yksinkertaisella tasolla transihmisten näkyvyydessä (tai sen puutteessa) on kyse juuri tästä: tiedetäänkö yhteiskunnassamme, keitä transihmiset ovat? Translain uudistuksen noustua julkiseen keskusteluun viime vuosien aikana olisi helppo vastata pikaisesti, että kyllä varmasti tiedetään. Transihmisiä on haastateltu lukuisia kertoja suomalaisissa medioissa ja useampikin puolue ja yksittäinen poliitikko nimeää translain uudistuksen yhdeksi tavoitteekseen seuraavalla eduskuntakaudella.

Ne tavat, joilla meistä ja tarpeistamme keskustellaan, osoittavat kuitenkin, että työsarkaa riittää. Meidät nähdään vain sen kautta, mikä erottaa ”meidät” ”muista”. Kun transihmistä haastatellaan lehteen tai radioon, haastattelun aihe on lähes poikkeuksetta transihmisyys. Kun puolituttu ottaa yhteyttä Facebookissa tai sähköpostilla ja haluaa kysyä mielipidettäni johonkin, voin olla lähes varma, että kyse on sukupuolivähemmistöistä. Ja ymmärtäähän sen. Näkyvyyttä saavat transihmiset puhuvat useimmiten transihmisistä, sillä muuten meistä ei välttämättä puhuisi kukaan.

Minulle on erityisen tärkeää tehdä töitä myös sen eteen, että meidät nähdään olemassa olevina ihmisinä, ei vain transihmisten mallikappaleina. Omassa elämässäni transsukupuolisuus vaikuttaa kaikkeen tavalla tai toisella, mutta on silti vain osa sitä. Siksi haluan tänään tuoda esiin joitain asioita, jotka tekevät minusta juuri sen transihmisen, joka olen:

  • Olen nörtti. Pelaan tietokone-, rooli- ja lautapelejä, seuraan intohimoisesti scifi- ja fantasia-aiheisia televisiosarjoja ja vietän merkittävän osan vapaa-aikaani erilaisissa nettiyhteisöissä notkuen.
  • Rakastan ruuanlaittoa ja olen siinä aika hyvä. Kipinä tarttui isältäni, joka tekee edelleen parempaa tulista tomaattikeittoa kuin minä.
  • Minulla on ADHD. Käyttämäni lääkitys helpottaa huomattavasti keskittymistä ja arkisiin asioihin tarttumista, mutta ajankäytön hallinta ja pyykinpesun kaltaiset rutiinit tuottavat silti toisinaan hankaluuksia. Toisaalta olen nopea omaksumaan uusia asioita ja ajattelutapoja ja huomaan usein esimerkiksi teksteistä sellaisia yksityiskohtia, jotka menevät helposti muilta ohi.
  • Sukuni on äidin puolelta siirtokarjalaista, Kivennavan ja Uudenkirkon luovutetuista kunnista lähtöisin. Karjalaisuus on tärkeä osa minua, ja olen muutenkin hyvin kiinnostunut juuristani. On huikeaa miettiä, miten monet suuret ja pienet historialliset tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, kuka ja missä minä itse olen juuri nyt.

Vaikka teen politiikkaa ja tutkimustyötä sukupuolivähemmistöjä koskevia kysymyksiä korostaen, olen myös kaikkea tätä – ja paljon muuta. Näissä eduskuntavaaleissa olen ehdolla kamppaillakseni syrjintää ja välinpitämättömyyttä vastaan; moninaisuuden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Transihmisten näkyvyyden tukemiseksi kannattaa siis Varsinais-Suomessa äänestyslippuun kirjoittaa numero 139!

Leikkaa, ei leikkaa, leikkaa…

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Heräsin juuri kahdeksalta lauantaiaamuna ehtiäkseni tehdä aamutoimet kaikessa rauhassa ennen kymmeneltä alkavaa eduskunnan täysistuntoa.

Eduskunta äänestää tänään laista, joka leikkaisi opintotuen kokonaan toista samantasoista korkeakoulututkintoa suorittavilta. Siis vaikka ensimmäisen tutkinnon tekoon ei olisi käytetty ainuttakaan opintotukikuukautta. Näin saatavat säästöt jäisivät parhaimmillaankin varsin pieniksi. Opiskelijoille ja korkeakouluille tämä sen sijaan olisi raju isku.

Lakimuutos heikentäisi mahdollisuuksia uudelleenkouluttautumiseen ja alanvaihtoon entisestään, mikä on täysin ristiriidassa elinikäisen oppimisen periaatteiden kanssa. Toisen tutkinnon tekemistä suunnittelevat, muutamaa opintosuoritusta vaille valmiit opiskelijat voisivat päätyä jättämään ensimmäisen tutkintonsa kesken, etteivät menettäisi oikeutta tukeen toista tehdessään. Valmistuvista opiskelijoista rahaa saavat korkeakoulut eivät tästä hyötyisi.

Olin eilen monen muun opiskelijan ja opiskelijoiden puolta pitävän kanssa Helsingin Kansalaistorilla osoittamassa mieltä tätä järjetöntä, eduskunnan jo kertaalleen hyväksymää lakimuutosta vastaan. Silloin monituhatpäiselle mielenosoittajajoukollemme vakuuteltiin, että Kokoomus ja RKP ovat päättäneet vetää esityksen pois. Palasimme kotiin juhlatunnelmissa – kerrankin kansalaisaktiivisuudella oli saavutettu merkittävä voitto.

Illalla kuitenkin selvisi, ettei hallitus pidäkään tänään lauantaina kokousta, jossa lakiesityksen takaisin vetämisestä oltaisiin voitu päättää, vaan esitys jatkaa eduskunnan täysistunnon äänestykseen kaikesta huolimatta. Tilanne on vähintäänkin sekava, enkä tiedä mitä odottaa. Kaatuuko lakiesitys äänestyksessä? Aikovatko hallituspuolueiden edustajat teeskennellä, että mitään ei eilen luvattu, ja äänestää lakiesityksen puolesta, opiskelijoiden toimeentuloa vastaan? Pitääkö tänäänkin valmistautua lähtemään mielenosoitukseen?

Varmaa on, että opiskelijat seuraavat tilannetta silmä kovana. Äänestyksen tuloksella voi olla mielenkiintoisia seurauksia myös huhtikuun eduskuntavaalien kannalta. Hallituspuolueiden kannattaa miettiä nyt todella tarkkaan, onko niillä varaa heittää opiskelijoiden äänillä vesilintua.

Tiedote: Ihmisoikeusaktivisti ja eduskuntavaaliehdokas kieltäytyy siviilipalveluksesta

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Turussa 4.1.2015 – VAPAA JULKAISTAVAKSI

Turkulainen tohtoriopiskelija, ihmisoikeusaktivisti ja Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Sade Kondelin kieltäytyy 1.1.2015 alkaen jatkamasta siviilipalvelustaan protestoidakseen siviilipalveluksen rangaistusluonteista kestoa ja Suomen yleisen asevelvollisuusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Siviilipalveluskeskukselle toimittamassaan kieltäytymisilmoituksessa Kondelin perustelee menettelyään käsityksillään tasa-arvosta, kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta:

Koen, että Suomen nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on monin tavoin kestämätön. Se ensinnäkin asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan suhteessa toisiinsa sukupuolen, vakaumuksen ja asuinpaikan perusteella. Toiseksi se tuottaa, uudistaa ja ylläpitää yhteiskunnalle haitallisia normeja ja rakenteita, kuten väkivaltaista ja homososiaalista mieskuvaa sekä käsitystä nimenomaan sodista Suomen suurimpana turvallisuusuhkana. Lopuksi se ei nykymuodossaan turvaa Suomen asemaa hypoteettisessa sotatilanteessa, sillä järjestelmää ei ole riittävästi muokattu ja kehitetty esimerkiksi sodankäynnin teknologioiden kehityksen tahdissa.

En täysin vastusta maanpuolustuksen järjestämistä kansalaisvelvollisuuden keinoin – mielestäni kokonaisväestömme keskuudesta kootut puolustusjoukot on esimerkiksi ammattiarmeijaa tai Natoon liittymistä parempi vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan estä kehittämästä järjestelmää joustavampaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan: esimerkiksi siviilipalveluksen tulisi olla asevelvollisuudelle aidosti tasa-arvoinen vaihtoehto. Suomi on myös saanut useita huomautuksia aseistakieltäytyjien kohtelusta muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta.

Protestina siviilipalveluksen rangaistusluontoisuutta ja asevelvollisuusjärjestelmän yleistä epäoikeudenmukaisuutta vastaan olen päättänyt kieltäytyä siviilipalveluksesta suoritettuani sitä puoli vuotta eli suurin piirtein lyhintä mahdollista asepalveluksen kestoa vastaavan ajan. Olen tietoinen toiminnastani todennäköisesti seuraavasta vapausrangaistuksesta, vaikkakin oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa minut tulisi jättää tuomitsematta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä. Olen joka tapauksessa valmis ottamaan vastaan mahdolliset oikeudelliset seuraukset taistelussa epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Koen näin toimimisen velvollisuudekseni: vaikka siviilipalveluspaikkani on ollut sekä viihtyvyyteni että oman tulevan urani kannalta oivallinen, omatuntoni ei salli minun suorittaa palvelustani loppuun saakka, kun minulla on mahdollisuus omalla toiminnallani pyrkiä vaikuttamaan myös muiden ihmisten hyvinvointiin. En voi osallistua tämän epäoikeudenmukaisen järjestelmän toimintaan, vaikka se palvelisi omaa mukavuuttani. Yksikään meistä ei ole vapaa ennen kuin kaikki meistä ovat vapaita.”

Lisätiedot:
Sade Kondelin
yhteydenotto@sadekondelin.fi
050-5608711
Vuorelantie 3 B 45
20720 Turku

Translain uudistus ja lisääntymiskyky: Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Eläkkeellä oleva kirurgi ja entinen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti 3.1.2015 Facebook-seinällään transsukupuolisten lisääntymiskykyyn ja -oikeuteen liittyen. Kirjoitus sisältää useita väärinkäsityksiä ja suoranaisia asiavirheitä. Koska Asko-Seljavaaran lääkäritausta ja erityisesti hänen kokemuksensa transsukupuolisten kirurgisista hoidoista antavat ymmärtää, että hänen näkemyksensä aiheesta olisivat keskimääräistä luotettavampia, on aiheellista oikaista kirjoituksen virheellisiä huomioita hieman perusteellisemmin.

Asko-Seljavaara väittää, että ”transseksualismi” on niin harvinaista, että Suomessa on vain 150 transsukupuolista. Tämä on yksinkertaisesti väärää tietoa. Olen henkilökohtaisesti tavannut Suomessa useamman kuin 150 transsukupuolista. Lääketieteellisiin sukupuolenkorjaushoitoihin hakeutui pelkästään viime vuonna lähes 300 ihmistä. Kaikki transsukupuoliset eivät myöskään syystä tai toisesta hakeudu korjaushoitoihin. Onkin vaikea käsittää, mihin Asko-Seljavaara arvionsa perustaa.

Varsinaisesta lisääntymiskyvystä puhuessaankaan Asko-Seljavaara ei vakuuta. Hän ensinnäkin antaa ymmärtää, että pelkkä pitkään jatkunut hormonihoito tekisi transsukupuolisen ihmisen pysyvästi steriiliksi. Tosiasiassa hormonihoidon keskeyttäminen mahdollistaa lisääntymiskyvyn palautumisen monissa tapauksissa, joista esimerkkinä yhdysvaltalaisen Thomas Beatie.

Läheskään kaikki transsukupuoliset eivät myöskään käy läpi genitaalikirurgisia korjaustoimenpiteitä, kuten Asko-Seljavaaran mainitsemat kivesten poisto, vaginan muotoilu, munasarjojen poisto tai peniksen rakentaminen. Tälle on monia eri syitä – osa ei edes halua genitaalikirurgiaa, toisille se taas ei ole lääketieteellisistä syistä mahdollista. Joka tapauksessa monet hakeutuvat genitaalikirurgisiin toimenpiteisiin vasta paljon muun korjausprosessin jälkeen.

Kukaan ei siis ole vaatimassa, että yritettäisiin ”saattaa […] raskaaksi keinohedelmöityksen avulla” transmiehiä, joille on tehty ulkoisten sukuelinten korjaus niin, ettei heillä ole vaginaa, kuten Asko-Seljavaara kirjoituksessaan hämmästelee.

Translain pöydälle jääneeseen uudistukseen sisältyvässä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistossa on yhtäältä käytännön tasolla kyse yllä kuvatusti mahdollisesti lisääntymiskykyisten transsukupuolisten oikeudesta päättää itse, hankkivatko biologisia lapsia vai eivät ja missä vaiheessa elämäänsä sen tekevät. Niinikään uudistus vahvistaisi transsukupuolisten tällä hetkellä kyseenalaistetun oikeuden tallettaa sukusolujaan ennen lääketieteellisiä hoitoja ja halutessaan käyttää niitä myöhemmin esimerkiksi puolisonsa kanssa lasta hankkiessaan.

Toisaalta kyse on siitä, että juridisen sukupuolen korjaamisen kaltainen, puhtaasti byrokraattinen toimenpide ei saisi edellyttää mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä. Ruumiillisen koskemattomuuden periaatteen lisäksi tähän liittyy toinenkin taso: myös sellaisilla transihmisillä, jotka eivät lääketieteellisistä syistä pysty käyttämään hormonikorvaushoitoa tai käymään läpi kirurgisia toimenpiteitä, tulee olla oikeus omaan juridiseen sukupuoleensa.

Kirjoituksensa kommenttiosiossa Asko-Seljavaara myös antaa ymmärtää, että adoptio olisi nykyään mahdollinen transsukupuolisille vain perheen sisäisenä. Avioliitossa olevat transsukupuoliset voivat kuitenkin aivan samalla tavalla hakea adoptiota puolisonsa kanssa kuin cissukupuolisetkin (cissukupuolinen tarkoittaa ”ei-transsukupuolista”, siis henkilöä, jonka sukupuoli vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta), ja transsukupuolinen voi hakea adoptiota yksin aivan samoin kuin cissukupuolinenkin. Toivottavasti tähän liittyvistä kummallisista virhekäsityksistä päästään vähitellen eroon.

Asko-Seljavaaran kirjoitus on tyyppiesimerkki siitä puheesta, jota erilaisissa yhteiskunnallisissa auktoriteettiasemissa olevat meistä transihmisistä ja muista marginalisoiduista ihmisryhmistä käyvät – meidän ylitsemme, meidän ohitsemme ja meitä kuuntelematta. Samalla se on hyvä esimerkki tekstistä, joka parhaassa tapauksessa oman väärinkäsityksensä vuoksi ja pahimmassa tapauksessa tarkoituksella asiaa vääristelläkseen esittää marginaalissa olevat ihmiset yksinkertaisina ja tietämättöminä ja näiden oikeuksia koskevat vaatimukset naurettavina.

Ja valitettavan moni uskoo, sillä kyllähän nyt lääkäri nämä asiat parhaiten tietää.

Hallitsevat ovat puhuneet: koskevatko ihmisoikeudet transihmisiä?

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Eduskunnan täysistunnossa käytiin 11.11.2014 keskustelua Valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoon liittyen. Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuskysymyksiin liittyen pidettiin joitain varsin kiinnostavia puheenvuoroja.

Edustaja Pentti Oinonen (PS) ei ole huomannut, että sukupuolivähemmistöihin kohdistuisi Suomessa minkäänlaista epäasiallista kohtelua. En tietenkään tiedä, kuinka paljon sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä edustaja Oinosen tuttavapiiriin kuuluu, mutta pitäisin kuitenkin esimerkiksi Euroopan perusoikeusvirasto FRA:n vuonna 2012 toteuttamaa laajaa selvitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta kattavampana ja todenmukaisempana kuvauksena tilanteesta, kuin Oinosen omia havaintoja. Selvityksestä käy ilmi mm. seuraavaa:

  • 40% kyselyyn vastanneista suomalaisista tai Suomessa asuvista transihmisistä on kokenut fyysistä/seksuaalista väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisten viiden vuoden aikana.
  • 21% vastanneista transihmisistä kertoo kohdanneensa syrjintää terveydenhuollon palvelujen piirissä viimeisten 12 kuukauden aikana, ja 48% vastaajista kertoo kohtaavansa usein ongelmia terveyspalveluiden käytön tai saamisen suhteen.
  • Kaikista syrjintää kohdanneista transihmisistä 92% kertoo, etteivät he itse tai kukaan heidän lähipiirissään ilmoittanut viimeisimmästä heidän kokemastaan syrjintätapauksesta auktoriteeteille. Heistä 68% kertoi syyksi, ettei uskonut ilmoittamisesta olevan mitään hyötyä, ja 50% ajatteli, ettei heitä otettaisi vakavasti.

Kokoomuksen Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi puolestaan ovat sitä mieltä, että pakkosterilisaatio (”lisääntymiskyvyttömyysvaatimus”) ehtona transsukupuolisten juridisen sukupuolen vahvistamiselle ei ole ihmisoikeusloukkaus. Edustaja Zyskowicz totesi, ettei osaa esittää näkemykselleen perusteita, mutta on kuitenkin vakaasti tätä mieltä. Sasi puolestaan kytki pakkosterilisaation melko kryptisellä tavalla miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys. Edes silloin, kun on kyse Zyskowiczin ja Sasin kaltaisista pitkän linjan poliitikoista. Suomi on saanut muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta ja lukuisilta ihmisoikeusjärjestöiltä huomautuksia niin sanottuun translakiin liittyen. On käsittämätöntä, että Zyskowicz ja Sasi kokevat voivansa sivuuttaa nämä huomautukset omien, perustelemattomien mielipiteittensä pohjalta. On käsittämätöntä, että yhä edelleen eduskunnan täysistunnossa voidaan sen kummemmin perustelematta todeta, että jonkun tietyn ryhmän edustajat nyt vaan kuuluu sterilisoida, riippumatta näiden ihmisten omasta tahdosta.

Kyse on vallasta ja etuoikeudesta – meistä transsukupuolisista ja muista marginalisoiduista ihmisistä voi sanoa mitä vain, missä vain ja milloin vain. Me emme puhu, vaan meistä ja meidän puolestamme puhutaan. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että joku meistä voisi istua täysistuntosalissa ja osallistua keskusteluun. Meitä ei oikeastaan pidetä edes ihan oikeina, olemassaolevina ihmisinä. Siksi onkin niin helppo todeta, ettei meidän ruumiillisen koskemattomuutemme loukkaaminen varmaankaan ole ihmisoikeuskysymys.

Me voimme kuitenkin taistella vastaan. Voimme kieltäytyä olemasta hiljaa ja näkymättömiä. On otettava tilaa ja pidettävä ääntä – sääliä ja armoa odottamalla mikään ei muutu!

Eduskunnassa sterilisaatiopakosta puhuttua

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Eduskunnan vuoden 2014 110. täysistunnossa oli valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon yhteydessä puhetta mm. sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Erityisesti transihmisiin kohdistuva sterilisaatiopakko aiheutti keskustelua. Ben Zyskowicz esimerkiksi piti puheenvuoron, jossa vastusti sterilisaatiovaatimuksen poistamista.

Tälle sivulle on kerätty sterilisaatiopakkoon ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksiin liittyvät osuudet selontekoon liittyvässä keskustelussa pidetyistä puheenvuorista. Lisäksi viimeiseksi on lainattu puheenvuoroissa viitattua selonteon 69.-71. sivuja.


Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja (esittelypuheenvuoro): #1

[…] Kansallisen ja kansainvälisen ihmisoikeustoiminnan johdonmukaisuutta on edelleen pyritty tiivistämään eduskunnan edellyttämällä tavalla. Tämä näkyy selonteon siinä osassa, jossa käsitellään neljää temaattista aluetta: sananvapauden turvaamista ja vihapuheen poiskitkentää, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia, vammaisten henkilöiden oikeuksia sekä taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien täytäntöönpanoa. […]
Maailmanlaajuisessa ihmisoikeustoiminnassa on ristiriitaisia trendejä. EU ja sen kanssa samanmieliset maat ovat joutuneet useammin puolustamaan ihmisoikeuksien yleismaailmallista luonnetta erityisesti keskusteltaessa naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista. On myös kiinnitetty huomiota siihen, että uusien ihmisoikeuksia vahvistavien sitoumusten tekeminen, ja joskus vanhojen uusiminenkin, on kohdannut aikaisempaa enemmän vastustusta. Tämäkin itse asiassa kertoo siitä, että ihmisoikeuksissa on tapahtunut edistystä. Siinä, missä aiemmin monet valtiot olivat valmiita hyväksymään päätöslauselmia ja sopimuksia ihmisoikeuksien vahvistamisesta sen vuoksi, että eivät erityisemmin uskoneet joutuvansa niiden täytäntöönpanosta vastaamaan, ovat ne nyt havainneet, ettei näin ole, vaan kansainvälinen sopimus- ja valvontajärjestelmä toimii. Ja tähän on vaikuttanut myös se, miten kansalaistoiminta on laajentunut sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa ja miten sekä perinteinen että uusi sosiaalinen media puuttuu aktiivisemmin ihmisoikeusloukkauksiin, joiden piilotteleminen, ja vastaavasti niihin reagoimatta oleminen, on käynyt aikaisempaa vaikeammaksi. […]

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (esittelypuheenvuoro): #2

[…] Meillä oli ulkoministeriön kanssa teemojen osalta työnjakona se, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä tss-oikeuksia koskevat jaksot valmisteltiin oikeusministeriössä, muut UM:ssä. Haluaisin nostaa esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien edistämisen, josta on tehty selonteossa konkreettisia kehittämislinjauksia. Selonteon valmistelua varten teetettiin oikeusministeriön julkaisusarjassa julkaistu selvitys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien toteutumisesta Suomessa. Selvitys toi esille useita epäkohtia. Syrjintä alkaa usein jo kouluvuosina ja voi estää vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä toteuttamasta oikeuksiaan täysimääräisesti esimerkiksi työelämässä. Tällä voi olla kansantaloudellisiakin vaikutuksia. Suomi ei tällä hetkellä esiinny mitenkään edukseen kansainvälisissä vertailuissa, vaikka hallitus onkin ryhtynyt useisiin lainsäädäntötoimiin tilanteen parantamiseksi. Esimerkiksi sateenkaarijärjestöjen kattojärjestön ILGA-Europen vertailussa olemme pudonneet vuosi vuodelta pääasiallisesti sen vuoksi, että verrokkimaissamme lainsäädäntö on edennyt Suomea nopeammin. […]

Merja Kuusisto /sd (ryhmäpuheenvuoro): #4

[…] Arvoisa puhemies! Kansallisina häpeäpilkkuina pidämme naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtelua. Tilanteen vakavuutta lisää se, että kyseiset teemat ovat myös kansainvälisen politiikkamme painopistealueita. Myös vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointi ja sen vaatimat lainsäädännön uudistushankkeet on saatava maaliin tällä hallituskaudella.

Olemme tyytyväisiä, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen ja torjumiseen tähtäävä Istanbulin sopimus saadaan ratifioitua tämän hallituksen toimesta. Seuraavan hallituksen on tärkeää turvata riittävät voimavarat sen käytännön toteuttamiselle esimerkiksi väkivallan uhrien auttamiseen.

Suomi laahaa jäljessä omien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittämisessä, vaikka pyrimme kansainvälisessä toiminnassamme edistämään myös vähemmistöjen oikeuksia. Eduskuntaryhmämme katsoo, että Suomeen tarvitaan ohjelma, johon on kirjattava selkeät toimenpiteet edistää seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta ja oikeuksia. (Timo Soini: Entäs enemmistö?) Esimerkiksi nyt valmisteilla oleva translain muutos korjaa vain osan transsukupuolisten ihmisten kokemista ihmisoikeusongelmista. Isyyslain muutos jätti puolestaan vielä kehittämisen varaa erilaisten vanhempien yhdenvertaisuuden varmistamisessa. […]

Aino-Kaisa Pekonen /vas (ryhmäpuheenvuoro): #7

[…] Suomea pidetään maailmallakin yhtenä ihmisoikeuksien mallimaana, mutta olemmeko me sitä? Esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa meillä on vieläkin paljon ongelmia. Tasa-arvoisen avioliiton mahdollistava lainsäädäntö on hyväksytty muissa pohjoismaissa, lukuun ottamatta Suomea. Tasa-arvoinen avioliittolaki saapunee eduskunnan suuren salin käsittelyyn vielä marraskuun aikana. Se on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita täällä eduskunnassakin.

Näyttää myös siltä, että transihmisten ihmisoikeudet etenevät pitkin harppauksin muissa maissa, mutta Suomessa ollaan tässäkin asiassa jäämässä pahasti jälkeen. Nyt olisikin hyvä aika kuulla tämän käsittelyn yhteydessä, mitä translain uudistamiselle kuuluu: vieläkö se ehtii eduskuntaan, vai hautautuuko se valtioneuvoston pöydälle?

Nyt täällä salissa kyllä puhutaan kauniisti ihmisoikeuksien puolesta, mutta silti täällä ei haluta sallia samoja oikeuksia kaikille konkreettisesti. Kansanedustajien yksi tärkeimmistä tehtävistä on kuitenkin säätää lakeja, joiden edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. […]

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr (ryhmäpuheenvuoro): #8

[…] Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa kiinnitetään huomiota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien LHBTI-ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Kehittämislinjauksen esitys strategian tai toimintaohjelman laatimisesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämisestä on hyvin tärkeä. Hallituksen on syytä käynnistää valmistelu välittömästi.

Tasa-arvoisen avioliittolain puuttumisen lisäksi meillä on muitakin konkreettisia ongelmia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksissa. Yksi vakavimmista on niin sanottu translaki, jonka mukaan sukupuolen juridiselle vahvistamiselle on ehtona esimerkiksi lisääntymiskyvyttömyys. Sukupuoltaan vaihtavan on lisäksi suostuttava avioliiton muuttamiseen rekisteröidyksi parisuhteeksi tai päinvastoin. Vihreät kehottaakin hallitusta tuomaan uudistetun, ihmisoikeuksia kunnioittavan translain viipymättä eduskunnan käsiteltäväksi. (Silvia Modig: Hyvä!)

Erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä LHBTI-ihmisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista on pidettävä vahvasti esillä. Naapurimaassamme Venäjällä perus- ja ihmisoikeuskehitys on ollut huolestuttavaa viime vuosien aikana. Suomen ja EU:n on pidettävä huolta esillä niin kansainvälisissä kuin kahdenvälisissäkin yhteyksissä ja pyrittävä vaikuttamaan Venäjän johtoon. […]

Stefan Wallin /r (ryhmäpuheenvuoro): #9

[…] Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää tervetulleena valtioneuvoston korostusta siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia tulisi edistää laatimalla niitä koskeva kansallinen strategia tai toimintaohjelma. Ihmisten oikeus yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen hyväksyntään sekä yhdenvertaisuus lain edessä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta on merkittävä sivistyneen yhteiskunnan tuntomerkki. […]

Pentti Oinonen /ps (vastauspuheenvuoro): #34

[…] Lähes kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa kannettiin huolta sukupuolivähemmistöjen epäasiallisesta kohtelusta. Minkälaista kohtelua tarkoitatte, kun itse en ole huomannut heidän kohdallaan niin tapahtuvan? Minusta asiaa paisutellaan ja liioitellaan, kun esimerkiksi voisitte kantaa huolta tavallisten suomalaisten kansalaisten eriarvoistumisesta.

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): #47

Arvoisa herra puhemies! Tässä selonteossa on paljon isoja asioita, myös pieniä asioita. Ajattelin tässä puheenvuorossa kiinnittää huomion yhteen pieneen mutta mielestäni periaatteelliseen kysymykseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on parhaillaan valmistelemassa lakiesitystä, jonka mukaisesti myös miesten pitää voida synnyttää. Tähän on viitattu täällä selonteon sivulla 70 ensimmäisessä pitkässä kappaleessa. Käytännössä on kyse siitä, että jos nainen muuttuu mieheksi, niin tänä päivänä edellytetään sterilisaatiota, ja nyt tämä onkin valtava ihmisoikeusongelma, ja kun tämä korjataan, niin päästään siis siihen tilanteeseen, että miehenkin pitää voida synnyttää. Minä itse en missään tapauksessa kannata tätä uudistusta ja myös kehotan hallitusta olemaan antamatta eduskunnalle tällaista uudistusta, koska minun mielestäni miehen ei pidä voida synnyttää. (Mika Niikko: Juuri näin!)

Oras Tynkkynen /vihr (vastauspuheenvuoro): #48

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz edellä esitti ansiokkaasti mielipiteensä, mutta hänen mielipiteestään unohtui perustelu. Hän ei kyennyt perustelemaan sitä, minkä takia sukupuoltaan korjaavan henkilön pitäisi olla lisääntymiskyvytön tämän toimenpiteen ehtona.

Edustaja Oinonen aiemmin peräänkuulutti sitä, että ihmisoikeustyössä pitää keskittyä tavallisiin suomalaisiin, ja hän asetti tämän vastakkain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kanssa. Mutta edustaja Oinonen, me, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset, me olemme ihan tavallisia suomalaisia. Me olemme ihan samalla tavalla tavallisia suomalaisia kuin myös enemmistöihin kuuluvat ihmiset. […]

Mika Niikko /ps (vastauspuheenvuoro): #49

[…] Mitä edusta Zyskowiczin mainintaan tuli, niin mielestäni perustelu oli hyvä, edustaja Tynkkynen. Jos on kysymys nimenomaan siitä, mistä mainitsitte, sukupuolenkorjauksesta, niin eihän silloin korjauksessa enää voida olettaa sitä, että jos henkilö muuttuu mieheksi, niin hän voi synnyttää. Silloinhan henkilö on korjattu mieheksi, ja mies ei voi synnyttää nykyisen biologian mukaan. Siinä mielessä kyllä meidän pitäisi jonkun näköinen tämmöinen maalaisjärki pitää näissä asioissa eikä kaikkea tieten tahtoen biologisia tosiasioita muuttaa lainsäädännön keinoin. Nimittäin sille ei tule loppua koskaan, jos me ruvetaan tälle tielle menemään.

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): #50

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tynkkynen sanoi, että vastustan sitä, että mies voisi synnyttää, mutta en esittänyt kannalleni mitään perusteluita. Minä luulen, että edustaja Tynkkynen on aika lailla oikeassa. Tämä ajatus siitä, että miehenkin pitää voida synnyttää, ja jos mies ei voi synnyttää, niin se on ihmisoikeusongelma, on minulle niin vieras, että en todellakaan tähän yhteyteen esittänyt mitään perusteluita. Ja vaikka asiaa vähän tarkemmin mietinkin, niin vaikka yleensä minulla on kyllä vastaus joka kysymykseen, niin en taida pystyä esittämään mitään hirveän loogisia perusteluja tälle kannalleni. Siis olen vain sitä mieltä, että miehen ei tule voida synnyttää, ja sellainen lakiesitys, jolla tämä halutaan mahdollistaa, on mielestäni torjuttava ja vastustettava. Ja sellainen ajattelu, että nykytila on suuri ihmisoikeusongelma, on myös minulle vieras.

Pentti Oinonen /ps (vastauspuheenvuoro): #51

Arvoisa puhemies! Kun tulin kuusi vuotta sitten eduskuntaan, niin en ikimaailmassa voinut kuvitella, että tässä salissa hallituksen esityksessä vaaditte, että mies saisi synnyttää, tai tällainen laki pitäisi asettaa voimaan, että mies saisi synnyttää. Tämähän on järkyttävää! Tämä on jotakin sellaista, että ei tämmöinen mualaismies millään voi ennää käsittää, mihin tämä maailma on menossa, saati sitten, että tällaiseen keskusteluun lähtevät nämä kansankynttilät, ministerit ja hallitus ja edustajat vielä mukaan. Tämä on aivan järisyttävää.

Ja mitä edustaja Tynkkyselle sanoisin, niin en ole väittänytkään, ettette ole tavallisia ihmisiä, etteivät seksuaalisesti eri tavalla suuntautuvat olisi tavallisia ihmisiä. Sanon sen vain, että heillä on erilaiset tavat kuin meillä muilla kansalaisilla. Ja niin kuin äsken tuossa puhuttiin, niin tämä suunta, mistä edustaja Zyskowicz sanoi, että miehen täytyy synnyttää, johtuu juuri kyseisistä ryhmistä.

Oras Tynkkynen /vihr (vastauspuheenvuoro): #52

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että edustajat Zyskowicz ja Oinonen myöntävät avoimesti, että he eivät pysty perustelemaan kantaansa. Demokratiassa kun käydään yhteiskunnallista keskustelua, niin yleensä kai lähtökohtana on se, että mielipiteiden tueksi pyritään esittelemään perusteluita (Mika Niikon välihuuto) ja sitten keskustelussa näitä perusteluita testataan ja katsotaan, mikä on vankin.

Haluaisin esittää sellaisen vastakysymyksen, että mikä tarkalleen ottaen on se haitta: mikä tarkalleen ottaen on se haitta oikeusvaltiossa ja vapaassa yhteiskunnassa, jos sukupuolensa korjannutta ihmistä ei valtio velvoita lisääntymiskyvyttömyyteen? Miten se haittaa minun elämääni, miten se haittaa edustaja Zyskowiczin elämää, miten se haittaa kenenkään muun suomalaisen elämää? Ja jos vastaus on se, että se ei haittaa mitenkään kenenkään muun suomalaisen elämää, niin miten valtio voi vaatia vapaassa maassa toiselta ihmiseltä lisääntymiskyvyttömyyttä?

Ben Zyskowicz /kok (vastauspuheenvuoro): #53

Arvoisa herra puhemies! Minä edelleen mietin, mikä on minun perusteluni sille, että mies ei voisi synnyttää, minkä takia minun mielestäni miehen ei tule voida synnyttää. Ja, edustaja Tynkkynen, myönnän, että en pysty esittämään parempaa perustelua kuin se, että se on minun ajattelumaailmani ja, sanoisinko, maailmanjärjestykseni kannalta vieras ja outo ajatus, että miehen pitää voida synnyttää. Tämä argumentti, jonka sanoitte, että mitä siitä on haittaa, että mies voi synnyttää, mitä haittaa siitä on edustaja Tynkkyselle tai minulle tai edustaja Alanko-Kahiluodolle, ei ole kovin hyvä argumentti teidän puoleltanne, koska kun olemme puhuneet sukupuolineutraalista avioliittolaista, niin siinä yhteydessä on puhuttu myös jonkun verran lukumääräneutraalista avioliittolaista, jota vihreiden nuorisojärjestö ilmeisesti kannattaa. Ja nyt voi yhtä hyvin kysyä, mitä haittaa siitä on edustaja Tynkkyselle tai minulle, jos kaksi miestä ja kolme naista haluaa muodostaa yhdessä avioliiton. Eli tämä teidän argumenttinne ei mielestäni ole hyvä.

Mika Niikko /ps (vastauspuheenvuoro): #54

Arvoisa puhemies! Jos näistä haittavaikutuksista ruvetaan puhumaan, niin tokihan ne ovat yhteiskunnan kehityksessä olevat muutokset, mitkä tulevat toteutumaan tällaisten erilaisten lainsäädäntöjen kautta, ja esimerkiksi yhteiskunnalliset kustannukset nousevat. Me tiedämme, että yksi sukupuolenkorjausleikkaus maksaa useita satojatuhansia euroa. Se on pitkä prosessi, ja siinä mahdollisesti voi tulla katumapäällekin. Siinä mielessä, jos mennään tämmöiseen prosessiin, puhutaan silloin siitä korjauksesta, kun kerran siihen on ryhdytty. Silloin, kun korjataan, lähtee toinen ominaisuus ihmisestä pois. Emme me voi molempia ominaisuuksia tässä yhteiskunnan varoilla ruveta ylläpitämään. […]

Merja Kuusisto /sd (vastauspuheenvuoro): #55

Arvoisa puhemies! Minä olen tässä istunut ja miettinyt, että miten hieno asia on, että meillä on käsittelyssä täällä eduskunnassa nyt toinen ihmisoikeusselonteko, ja tämä on nyt vuodelle 2014. Tämä sisältää äärettömän paljon hyviä asioita.

Kyllä täytyy jonkun verran ihmetellä tätä keskustelua, mitä tässä viime minuuttien aikana on ollut. Kyllä se niin on, että Suomi on jäljessä omien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien kehittämisessä. Tätä kehittämistyötä pitää vain jatkaa ja viedä eteenpäin. Se on ihan ihmisoikeuskysymys.

Teuvo Hakkarainen /ps (vastauspuheenvuoro): #70

Arvoisa puhemies! Palaisin tuohon, kun Zyskowicz puhui miesten oikeudesta synnyttää. Minun täytyy sanoa, että minulla on melkein kaikkia tuskia ollut, mutta yksi tuska on, jota ei varmaan tulekaan, ja se on synnytystuska. Ei semmoisia miehille tule, se on mahdoton homma. […]

Katja Taimela /sd: #79

[…] Suomen ihmisoikeustilanne on pääsääntöisesti hyvä. Joitain ongelmia on muun muassa syrjimättömyyden suhteen koskien vaikkapa sukupuolivähemmistöjä, ja esimerkiksi naisten kohtaama väkivalta on kansallinen häpeäpilkku. […]

Kimmo Sasi /kok: #86

[…] Sitten, puhemies, haluan todeta myöskin yhden asian. Täällä sivulla 70, mihinkä edustaja Zyskowicz jo kiinnitti huomiota, todetaan: ”Useat kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet ovat pitäneet eräitä sukupuolen vahvistamiseen liittyviä vaatimuksia ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisina.” Täytyy sanoa, että tämä on sellainen ekstremistinen näkemys, joka on tullut täällä, jolla yritetään antaa sellainen kuva, että asia olisi jollakin tavalla näin, että tässä olisi ongelmia. Kun minä katson kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, YK:n ihmisoikeusjulistusta tai esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimusta, niin esimerkiksi avioliiton osalta niissä todetaan, että avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio, miehellä ja naisella on oikeus solmia avioliitto. Ja jos on tuo oikeus, silloinhan täytyy tietysti määritellä, kuka on mies ja kuka on nainen, ja tältä osin mielestäni kansainväliset ihmisoikeussopimukset selkeästi antavat tuen sille, että on olemassa mies ja on olemassa nainen ja näiden sukupuolten vahvistamiseen ei pitäisi liittyä minkäänlaisia ongelmia. […]

Jani Toivola /vihr: #88

[…] Sitten haluan tuoda vielä myös esille seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Translaki on todella tärkeä ja se, että me saamme sen mahdollisimman nopeasti tänne eduskuntaan. Siellä iso epäkohta on lisääntymiskyvyttömyysvaatimus ja myöskin se, että tällä hetkellä se saattaa pakottaa parin eroamaan, jos toinen puolisoista korjaa sukupuolensa. […]


Valtioneuvoston ihmisoikeusselonteon 69–71. sivuilta: #

[…] Valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkoston asettama työryhmä on laatinut raportin, jossa selvitetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa.⁷¹
Raportissa tehdään keskeisten ihmisoikeustoimijoiden selvitysten pohjalta havaintoja oikeuksien toteutumiseen liittvistä ongelmista. Raportti osoittaa, että syrjintä työpaikoilla ja oppilaitoksissa on vielä yleistä. Oikeussuojakeinojen käyttmiseen liitty epäkohtia ja syrjinnän uhrit eivät usein halua tuoda kokemaansa syrjintää viranomaisten tietoon lisävaikeuksien pelosta. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kokevat väkivaltaa ja turvattomuutta muuta väestöä useammin.
Raportti tuo esille myös perheiden asemaan liittviä ongelmia, jotka johtuvat pääasiassa siitä, että perhelainsäädäntö ei tunnista yhdenvertaisesti sateenkaariperheitä. Useat kansainväliset ihmisoikeusvalvontaelimet ovat pitäneet eräitä sukupuolen vahvistamiseen liittyviä vaatimuksia ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisina. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettnut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia tarvittvat ehdotukset lainsäädännön muuttamiseksi. Laaditusta luonnoksesta hallituksen esitykseksi on järjestetty lausuntokierros.

Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle esityksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädännön uudistamisesta.⁷² Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädännön tehokkaalla toimeenpanolla voidaan monin tavoin parantaa myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuden toteutumista.

Syrjinnän vastaisen lainsäädännön ja työn kehittmäinen ei yksin riitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräiseksi toteuttmiseksi. Myös muuta lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintaa on tarkasteltava ja kehitettvä seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun moninaisuuden näkökulmasta.

Keskeisiä alueita ovat työelämä, koulutus ja terveyspalvelut. Erityisen tärkeää on turvata lasten ja nuorten tasapainoinen kasvu perusopetuksessa, toisella asteella sekä lasten ja nuorten harrastustoiminnassa. Myös perhelainsäädäntö ja sukupuolen vahvistamiseen liittvä lainsäädäntö ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien kannalta keskeisiä.

⁷¹   http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-259-388-7
⁷²   HE 19/2014 vp


Kehittämislinjaus 22:
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista on seurattva ja tietoa toteutumisesta on levitettävä. Valtioneuvosto arvioi lainvalmistelussa ja hallintotoiminnassa esitysten vaikutuksia seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun moninaisuuden näkökulmasta ja varmistaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslainsäädännön toimeenpanon LHBTI-ihmisten yhdenvertaisuutta turvaavalla tavalla. Näkökulma tulee myös ottaa huomioon yleisessä perus- ja ihmisoikeuskasvatuksessa ja -koulutuksessa.

Kehittämislinjaus 23:
Valtioneuvosto katsoo, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksia tulisi edistää laatimalla niitä koskeva kansallinen strategia tai toimintaohjelma. Valtioneuvosto selkeyttää viranomaisten työnjakoa LHBTI-asioissa. […]