Tiedote: Ihmisoikeusaktivisti ja eduskuntavaaliehdokas kieltäytyy siviilipalveluksesta

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Turussa 4.1.2015 – VAPAA JULKAISTAVAKSI

Turkulainen tohtoriopiskelija, ihmisoikeusaktivisti ja Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Sade Kondelin kieltäytyy 1.1.2015 alkaen jatkamasta siviilipalvelustaan protestoidakseen siviilipalveluksen rangaistusluonteista kestoa ja Suomen yleisen asevelvollisuusjärjestelmän epäoikeudenmukaisuuksia vastaan. Siviilipalveluskeskukselle toimittamassaan kieltäytymisilmoituksessa Kondelin perustelee menettelyään käsityksillään tasa-arvosta, kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta:

Koen, että Suomen nykyinen asevelvollisuusjärjestelmä on monin tavoin kestämätön. Se ensinnäkin asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan suhteessa toisiinsa sukupuolen, vakaumuksen ja asuinpaikan perusteella. Toiseksi se tuottaa, uudistaa ja ylläpitää yhteiskunnalle haitallisia normeja ja rakenteita, kuten väkivaltaista ja homososiaalista mieskuvaa sekä käsitystä nimenomaan sodista Suomen suurimpana turvallisuusuhkana. Lopuksi se ei nykymuodossaan turvaa Suomen asemaa hypoteettisessa sotatilanteessa, sillä järjestelmää ei ole riittävästi muokattu ja kehitetty esimerkiksi sodankäynnin teknologioiden kehityksen tahdissa.

En täysin vastusta maanpuolustuksen järjestämistä kansalaisvelvollisuuden keinoin – mielestäni kokonaisväestömme keskuudesta kootut puolustusjoukot on esimerkiksi ammattiarmeijaa tai Natoon liittymistä parempi vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan estä kehittämästä järjestelmää joustavampaan ja oikeudenmukaisempaan suuntaan: esimerkiksi siviilipalveluksen tulisi olla asevelvollisuudelle aidosti tasa-arvoinen vaihtoehto. Suomi on myös saanut useita huomautuksia aseistakieltäytyjien kohtelusta muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta.

Protestina siviilipalveluksen rangaistusluontoisuutta ja asevelvollisuusjärjestelmän yleistä epäoikeudenmukaisuutta vastaan olen päättänyt kieltäytyä siviilipalveluksesta suoritettuani sitä puoli vuotta eli suurin piirtein lyhintä mahdollista asepalveluksen kestoa vastaavan ajan. Olen tietoinen toiminnastani todennäköisesti seuraavasta vapausrangaistuksesta, vaikkakin oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa minut tulisi jättää tuomitsematta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimissä. Olen joka tapauksessa valmis ottamaan vastaan mahdolliset oikeudelliset seuraukset taistelussa epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Koen näin toimimisen velvollisuudekseni: vaikka siviilipalveluspaikkani on ollut sekä viihtyvyyteni että oman tulevan urani kannalta oivallinen, omatuntoni ei salli minun suorittaa palvelustani loppuun saakka, kun minulla on mahdollisuus omalla toiminnallani pyrkiä vaikuttamaan myös muiden ihmisten hyvinvointiin. En voi osallistua tämän epäoikeudenmukaisen järjestelmän toimintaan, vaikka se palvelisi omaa mukavuuttani. Yksikään meistä ei ole vapaa ennen kuin kaikki meistä ovat vapaita.”

Lisätiedot:
Sade Kondelin
yhteydenotto@sadekondelin.fi
050-5608711
Vuorelantie 3 B 45
20720 Turku

Translain uudistus ja lisääntymiskyky: Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Eläkkeellä oleva kirurgi ja entinen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti 3.1.2015 Facebook-seinällään transsukupuolisten lisääntymiskykyyn ja -oikeuteen liittyen. Kirjoitus sisältää useita väärinkäsityksiä ja suoranaisia asiavirheitä. Koska Asko-Seljavaaran lääkäritausta ja erityisesti hänen kokemuksensa transsukupuolisten kirurgisista hoidoista antavat ymmärtää, että hänen näkemyksensä aiheesta olisivat keskimääräistä luotettavampia, on aiheellista oikaista kirjoituksen virheellisiä huomioita hieman perusteellisemmin.

Asko-Seljavaara väittää, että ”transseksualismi” on niin harvinaista, että Suomessa on vain 150 transsukupuolista. Tämä on yksinkertaisesti väärää tietoa. Olen henkilökohtaisesti tavannut Suomessa useamman kuin 150 transsukupuolista. Lääketieteellisiin sukupuolenkorjaushoitoihin hakeutui pelkästään viime vuonna lähes 300 ihmistä. Kaikki transsukupuoliset eivät myöskään syystä tai toisesta hakeudu korjaushoitoihin. Onkin vaikea käsittää, mihin Asko-Seljavaara arvionsa perustaa.

Varsinaisesta lisääntymiskyvystä puhuessaankaan Asko-Seljavaara ei vakuuta. Hän ensinnäkin antaa ymmärtää, että pelkkä pitkään jatkunut hormonihoito tekisi transsukupuolisen ihmisen pysyvästi steriiliksi. Tosiasiassa hormonihoidon keskeyttäminen mahdollistaa lisääntymiskyvyn palautumisen monissa tapauksissa, joista esimerkkinä yhdysvaltalaisen Thomas Beatie.

Läheskään kaikki transsukupuoliset eivät myöskään käy läpi genitaalikirurgisia korjaustoimenpiteitä, kuten Asko-Seljavaaran mainitsemat kivesten poisto, vaginan muotoilu, munasarjojen poisto tai peniksen rakentaminen. Tälle on monia eri syitä – osa ei edes halua genitaalikirurgiaa, toisille se taas ei ole lääketieteellisistä syistä mahdollista. Joka tapauksessa monet hakeutuvat genitaalikirurgisiin toimenpiteisiin vasta paljon muun korjausprosessin jälkeen.

Kukaan ei siis ole vaatimassa, että yritettäisiin ”saattaa […] raskaaksi keinohedelmöityksen avulla” transmiehiä, joille on tehty ulkoisten sukuelinten korjaus niin, ettei heillä ole vaginaa, kuten Asko-Seljavaara kirjoituksessaan hämmästelee.

Translain pöydälle jääneeseen uudistukseen sisältyvässä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistossa on yhtäältä käytännön tasolla kyse yllä kuvatusti mahdollisesti lisääntymiskykyisten transsukupuolisten oikeudesta päättää itse, hankkivatko biologisia lapsia vai eivät ja missä vaiheessa elämäänsä sen tekevät. Niinikään uudistus vahvistaisi transsukupuolisten tällä hetkellä kyseenalaistetun oikeuden tallettaa sukusolujaan ennen lääketieteellisiä hoitoja ja halutessaan käyttää niitä myöhemmin esimerkiksi puolisonsa kanssa lasta hankkiessaan.

Toisaalta kyse on siitä, että juridisen sukupuolen korjaamisen kaltainen, puhtaasti byrokraattinen toimenpide ei saisi edellyttää mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä. Ruumiillisen koskemattomuuden periaatteen lisäksi tähän liittyy toinenkin taso: myös sellaisilla transihmisillä, jotka eivät lääketieteellisistä syistä pysty käyttämään hormonikorvaushoitoa tai käymään läpi kirurgisia toimenpiteitä, tulee olla oikeus omaan juridiseen sukupuoleensa.

Kirjoituksensa kommenttiosiossa Asko-Seljavaara myös antaa ymmärtää, että adoptio olisi nykyään mahdollinen transsukupuolisille vain perheen sisäisenä. Avioliitossa olevat transsukupuoliset voivat kuitenkin aivan samalla tavalla hakea adoptiota puolisonsa kanssa kuin cissukupuolisetkin (cissukupuolinen tarkoittaa ”ei-transsukupuolista”, siis henkilöä, jonka sukupuoli vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta), ja transsukupuolinen voi hakea adoptiota yksin aivan samoin kuin cissukupuolinenkin. Toivottavasti tähän liittyvistä kummallisista virhekäsityksistä päästään vähitellen eroon.

Asko-Seljavaaran kirjoitus on tyyppiesimerkki siitä puheesta, jota erilaisissa yhteiskunnallisissa auktoriteettiasemissa olevat meistä transihmisistä ja muista marginalisoiduista ihmisryhmistä käyvät – meidän ylitsemme, meidän ohitsemme ja meitä kuuntelematta. Samalla se on hyvä esimerkki tekstistä, joka parhaassa tapauksessa oman väärinkäsityksensä vuoksi ja pahimmassa tapauksessa tarkoituksella asiaa vääristelläkseen esittää marginaalissa olevat ihmiset yksinkertaisina ja tietämättöminä ja näiden oikeuksia koskevat vaatimukset naurettavina.

Ja valitettavan moni uskoo, sillä kyllähän nyt lääkäri nämä asiat parhaiten tietää.