Translain uudistus ja lisääntymiskyky: Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Eläkkeellä oleva kirurgi ja entinen kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti 3.1.2015 Facebook-seinällään transsukupuolisten lisääntymiskykyyn ja -oikeuteen liittyen. Kirjoitus sisältää useita väärinkäsityksiä ja suoranaisia asiavirheitä. Koska Asko-Seljavaaran lääkäritausta ja erityisesti hänen kokemuksensa transsukupuolisten kirurgisista hoidoista antavat ymmärtää, että hänen näkemyksensä aiheesta olisivat keskimääräistä luotettavampia, on aiheellista oikaista kirjoituksen virheellisiä huomioita hieman perusteellisemmin.

Asko-Seljavaara väittää, että ”transseksualismi” on niin harvinaista, että Suomessa on vain 150 transsukupuolista. Tämä on yksinkertaisesti väärää tietoa. Olen henkilökohtaisesti tavannut Suomessa useamman kuin 150 transsukupuolista. Lääketieteellisiin sukupuolenkorjaushoitoihin hakeutui pelkästään viime vuonna lähes 300 ihmistä. Kaikki transsukupuoliset eivät myöskään syystä tai toisesta hakeudu korjaushoitoihin. Onkin vaikea käsittää, mihin Asko-Seljavaara arvionsa perustaa.

Varsinaisesta lisääntymiskyvystä puhuessaankaan Asko-Seljavaara ei vakuuta. Hän ensinnäkin antaa ymmärtää, että pelkkä pitkään jatkunut hormonihoito tekisi transsukupuolisen ihmisen pysyvästi steriiliksi. Tosiasiassa hormonihoidon keskeyttäminen mahdollistaa lisääntymiskyvyn palautumisen monissa tapauksissa, joista esimerkkinä yhdysvaltalaisen Thomas Beatie.

Läheskään kaikki transsukupuoliset eivät myöskään käy läpi genitaalikirurgisia korjaustoimenpiteitä, kuten Asko-Seljavaaran mainitsemat kivesten poisto, vaginan muotoilu, munasarjojen poisto tai peniksen rakentaminen. Tälle on monia eri syitä – osa ei edes halua genitaalikirurgiaa, toisille se taas ei ole lääketieteellisistä syistä mahdollista. Joka tapauksessa monet hakeutuvat genitaalikirurgisiin toimenpiteisiin vasta paljon muun korjausprosessin jälkeen.

Kukaan ei siis ole vaatimassa, että yritettäisiin ”saattaa […] raskaaksi keinohedelmöityksen avulla” transmiehiä, joille on tehty ulkoisten sukuelinten korjaus niin, ettei heillä ole vaginaa, kuten Asko-Seljavaara kirjoituksessaan hämmästelee.

Translain pöydälle jääneeseen uudistukseen sisältyvässä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistossa on yhtäältä käytännön tasolla kyse yllä kuvatusti mahdollisesti lisääntymiskykyisten transsukupuolisten oikeudesta päättää itse, hankkivatko biologisia lapsia vai eivät ja missä vaiheessa elämäänsä sen tekevät. Niinikään uudistus vahvistaisi transsukupuolisten tällä hetkellä kyseenalaistetun oikeuden tallettaa sukusolujaan ennen lääketieteellisiä hoitoja ja halutessaan käyttää niitä myöhemmin esimerkiksi puolisonsa kanssa lasta hankkiessaan.

Toisaalta kyse on siitä, että juridisen sukupuolen korjaamisen kaltainen, puhtaasti byrokraattinen toimenpide ei saisi edellyttää mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä. Ruumiillisen koskemattomuuden periaatteen lisäksi tähän liittyy toinenkin taso: myös sellaisilla transihmisillä, jotka eivät lääketieteellisistä syistä pysty käyttämään hormonikorvaushoitoa tai käymään läpi kirurgisia toimenpiteitä, tulee olla oikeus omaan juridiseen sukupuoleensa.

Kirjoituksensa kommenttiosiossa Asko-Seljavaara myös antaa ymmärtää, että adoptio olisi nykyään mahdollinen transsukupuolisille vain perheen sisäisenä. Avioliitossa olevat transsukupuoliset voivat kuitenkin aivan samalla tavalla hakea adoptiota puolisonsa kanssa kuin cissukupuolisetkin (cissukupuolinen tarkoittaa ”ei-transsukupuolista”, siis henkilöä, jonka sukupuoli vastaa hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta), ja transsukupuolinen voi hakea adoptiota yksin aivan samoin kuin cissukupuolinenkin. Toivottavasti tähän liittyvistä kummallisista virhekäsityksistä päästään vähitellen eroon.

Asko-Seljavaaran kirjoitus on tyyppiesimerkki siitä puheesta, jota erilaisissa yhteiskunnallisissa auktoriteettiasemissa olevat meistä transihmisistä ja muista marginalisoiduista ihmisryhmistä käyvät – meidän ylitsemme, meidän ohitsemme ja meitä kuuntelematta. Samalla se on hyvä esimerkki tekstistä, joka parhaassa tapauksessa oman väärinkäsityksensä vuoksi ja pahimmassa tapauksessa tarkoituksella asiaa vääristelläkseen esittää marginaalissa olevat ihmiset yksinkertaisina ja tietämättöminä ja näiden oikeuksia koskevat vaatimukset naurettavina.

Ja valitettavan moni uskoo, sillä kyllähän nyt lääkäri nämä asiat parhaiten tietää.

Jaa kirjoitus Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+

Yksi kommentti artikkeliin ”Translain uudistus ja lisääntymiskyky: Älä usko kuulopuheisiin, ota selvää”

  1. Valitettavan monet seuraavat Johtajaa, kun eivät oikein itse ymmärrä, samaa vikaa on havaittavissa myös lääketieteellisessä keskustelussa, sekä suositusten määrittelyssä (esim. D-vitamiini),
    on se ihmeellistä miten tämä asia voi olla näin, vaikka tasa-arvo luulisi olevan helppo määritellä, vaikka tässä taitaa olla kyseessä enimmistön tasa-arvo, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *