Keitä ovat transihmiset?

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Kirjoittaja on 29-vuotias trans/mies/muu ja Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta.
Kirjoittaja on 29-vuotias trans/mies/muu ja Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomesta.

Tänään on kansainvälinen transihmisten näkyvyyden päivä (International Transgender Day of Visibility). Koska transihmisten ja muiden sukupuolivähemmistöihin kuuluvien näkyvyys, oikeudet ja osallisuus yhteiskunnassa ovat poliittisen toimintani keskeisimpiä kysymyksiä, haluan pohtia hieman sitä, mitä transihmisten näkyvyys on ja mitä väliä sillä on.

Vuonna 2011 osallistuin ensimmäistä kertaa Vasemmistonuorten hallituksen kokoukseen. Juuri kansanedustajaksi valittu Anna Kontula oli myös paikalla kertomassa meille Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kuulumisia. Kysyin häneltä, oliko puolueen kansanedustajilla aikomusta tehdä työtä transihmisten aseman parantamiseksi Suomessa. Vastaus oli rehellisyydessään pysäyttävä: ”Siinä on sellainen ongelma, että puolueessa suurimmalla osalla ei ole mitään käsitystä siitä, keitä ovat transihmiset.”

Yksinkertaisella tasolla transihmisten näkyvyydessä (tai sen puutteessa) on kyse juuri tästä: tiedetäänkö yhteiskunnassamme, keitä transihmiset ovat? Translain uudistuksen noustua julkiseen keskusteluun viime vuosien aikana olisi helppo vastata pikaisesti, että kyllä varmasti tiedetään. Transihmisiä on haastateltu lukuisia kertoja suomalaisissa medioissa ja useampikin puolue ja yksittäinen poliitikko nimeää translain uudistuksen yhdeksi tavoitteekseen seuraavalla eduskuntakaudella.

Ne tavat, joilla meistä ja tarpeistamme keskustellaan, osoittavat kuitenkin, että työsarkaa riittää. Meidät nähdään vain sen kautta, mikä erottaa ”meidät” ”muista”. Kun transihmistä haastatellaan lehteen tai radioon, haastattelun aihe on lähes poikkeuksetta transihmisyys. Kun puolituttu ottaa yhteyttä Facebookissa tai sähköpostilla ja haluaa kysyä mielipidettäni johonkin, voin olla lähes varma, että kyse on sukupuolivähemmistöistä. Ja ymmärtäähän sen. Näkyvyyttä saavat transihmiset puhuvat useimmiten transihmisistä, sillä muuten meistä ei välttämättä puhuisi kukaan.

Minulle on erityisen tärkeää tehdä töitä myös sen eteen, että meidät nähdään olemassa olevina ihmisinä, ei vain transihmisten mallikappaleina. Omassa elämässäni transsukupuolisuus vaikuttaa kaikkeen tavalla tai toisella, mutta on silti vain osa sitä. Siksi haluan tänään tuoda esiin joitain asioita, jotka tekevät minusta juuri sen transihmisen, joka olen:

  • Olen nörtti. Pelaan tietokone-, rooli- ja lautapelejä, seuraan intohimoisesti scifi- ja fantasia-aiheisia televisiosarjoja ja vietän merkittävän osan vapaa-aikaani erilaisissa nettiyhteisöissä notkuen.
  • Rakastan ruuanlaittoa ja olen siinä aika hyvä. Kipinä tarttui isältäni, joka tekee edelleen parempaa tulista tomaattikeittoa kuin minä.
  • Minulla on ADHD. Käyttämäni lääkitys helpottaa huomattavasti keskittymistä ja arkisiin asioihin tarttumista, mutta ajankäytön hallinta ja pyykinpesun kaltaiset rutiinit tuottavat silti toisinaan hankaluuksia. Toisaalta olen nopea omaksumaan uusia asioita ja ajattelutapoja ja huomaan usein esimerkiksi teksteistä sellaisia yksityiskohtia, jotka menevät helposti muilta ohi.
  • Sukuni on äidin puolelta siirtokarjalaista, Kivennavan ja Uudenkirkon luovutetuista kunnista lähtöisin. Karjalaisuus on tärkeä osa minua, ja olen muutenkin hyvin kiinnostunut juuristani. On huikeaa miettiä, miten monet suuret ja pienet historialliset tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, kuka ja missä minä itse olen juuri nyt.

Vaikka teen politiikkaa ja tutkimustyötä sukupuolivähemmistöjä koskevia kysymyksiä korostaen, olen myös kaikkea tätä – ja paljon muuta. Näissä eduskuntavaaleissa olen ehdolla kamppaillakseni syrjintää ja välinpitämättömyyttä vastaan; moninaisuuden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Transihmisten näkyvyyden tukemiseksi kannattaa siis Varsinais-Suomessa äänestyslippuun kirjoittaa numero 139!

Jaa kirjoitus Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on Google+

3 kommenttia artikkeliin ”Keitä ovat transihmiset?”

  1. Pohdiskelen.
    Miksi pitää näkyä ja kuulua?
    Miksei voi vain olla. Kansa hyväksyy asiat, sitten kun kansa hyväksyy. Vaan tarvitaanko lakia kaikkeen? Eikö lain voisi jättää sellaisiin asioihin, mitkä on hyvä hoitaa lakien avulla? (älä tapa, älä varasta jne..) Ihmiset on ihmisiä, on se ulkokuori mikä tahansa. Mutta miksi se hyväksyntä pitää hakea lain kautta? Miksi vähemmistö-yhteisöt haluavat aina hyväksyntää toisilta? Eikö olisi helpompaa vain hyväksyä täysin itsensä ja antaa toisten mielipiteille asiasta pienempi painoarvo. Toki en tiedä kohtelusta julkisessa koneistossa ja siitä ajatuksesta, kuinka tärkeä on saada tuotua asia julki myös virallisissa asioissa. Voi olla, että tämäkin on ihan kohdillaan. Vaan olen tietämätön teidän asioistanne ja on aina mielekästä kuulla lisää asioista.

    Uudestaan lukiessani kirjoituksesi ajatuksiini tuli tällainen:
    Transihmisiä haastatellaan transihmisyyden takia. Ei muutoin. Lisää näkyvyyttä transihmisille ihmisinä. Mutta sitähän tuo haastattelukin on. Ihmiset ovat kiinnostuneita transihmisyydestä, ja kyselevät siitä, koska se on heille erikoista. Muu osa on ihmisille tuttua. Useimmat ymmärtävät kuitenkin, että ihmisillä on monia tapoja olla tässä maailmassa ja myös paljon samanlaisia tapoja. Useat pesevät hampaansa. Monet miettivät seksiä. Aika lailla kaikki ovat kiinnostuneita ravinnosta ainakin jossain muodossa. Samanlaisiahan täällä ollaan.

    Aattelin vain, että eihän valtaväestön seksuaalisuus/ulkonäkönormeihin kuuluvaa ihmistäkään mennä haastattelemaan siksi, että saataisiin tietää kuka hän on yksilönä. Toki pelko aina vähenee, kun nähdään, että ihmisillä on samanlaisia piirteitä. Minä itsekin käsittelen tässä tätä aihetta, joten saatan rönsyillä hieman laitojen ylitsekin. Eli jos jokin transihminen olisi vaikka helvetin hyvä hiihtämään ja toisi itsensä esille pelkästään hiihtonsa puolesta. (tämä siis esimerkkinä, ei tarvitse olla mikään urheilusankari) Eikä korostaisi ollenkaan transpuolta elämästään. Kohauttaisi olkiaan vain kysyttäessä ja eläisi muuten niin kuin muutkin ihmiset. Sehän toisi ihan uuden piirteen transihmisistä valtaväestölle, jonka pääasiallinen media on uutiset ja sää ja lehtien tarjonta. Tosin sekin on tietenkin muuttumassa hiljalleen. Vaan vielä ainakin.

    Sellaiset pohdinnat. En tiedä pääsinkö mihinkään lopputulokseen, mutta nyt lähden kahville. Olen päivän istunut koneen ääressä. sai riittää. Kiitosta muuten hyvästä kirjoituksesta.

    1. Hei Antti, ja kiitos pohdinnastasi! On hyvä saada palautetta ja keskustelunavauksia. Vastaan joihinkin mietteisiisi:

      Transihmisten tilanne Suomessa siis on sellainen, että on olemassa laki, joka säätelee sitä, millä ehdoin sukupuoltaan korjaava ihminen saa juridisen sukupuolensa (eli sen, mitä väestötietojärjestelmä ja henkilötunnuksen loppuosa kyseisen ihmisen sukupuolesta väittävät) muutettua vastaamaan paremmin omaa sukupuoltaan. Tämänhetkinen laki edellyttää hakijan olevan lisääntymiskyvytön ja täysi-ikäinen sekä eroamaan mahdollisesta aviopuolisostaan tai rekisteröidyn parisuhteensa toisesta osapuolesta, paitsi jos puoliso suostuu siihen, että avioliitto muutetaan rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisinpäin.

      Useat ihmisoikeusjärjestöt ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ovat huomauttaneet Suomelle, että lisääntymiskyvyttömyys- ja naimattomuusvaatimukset ovat ihmisoikeusperiaatteiden vastaisia. Tämä asia piti korjata lakiuudistuksella jo tällä hallituskaudella, mutta kristillisdemokraattien painostuksesta hallitus jätti valmistellun lakiesityksen esittelemättä eduskunnalle. Muun muassa tämän vuoksi laki liittyy.

      Näkyminen ja kuuluminen on tärkeää muun muassa siksi, että meihin kohdistuu edelleen paljon syrjintää, ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä. Suurin osa tästä johtuu ihmisten tietämättömyydestä. Kansan hyväksyntä ei tule itsestään (varsinkaan, jos kansa ei tiedä, mikä se ryhmä tai ilmiö on, joka pitäisi hyväksyä). Ja myös sen takia, että me itse saisimme positiivisia esimerkkejä siitä, että meikäläisiä on muitakin, ja elämässä voi mennä hyvin myös meillä. Monella transihmisellä on itsetunto-ongelmia ja epävarmuutta, koska meihin kohdistuvat ennakkoluulot vaikuttavat tietysti myös omiin ajattelutapoihimme.

      Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *