Nimi muutettu: Vaalibileet ja valtarakenteet

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


[Julkaisuajankohdastaan huolimatta tämä kirjoitus ei ole aprillipila.]

Minun etunimeni on Sade. Se on aika hauskaa, koska se tarkoittaa sitä, kun taivaalta tulee vettä/lunta/kissoja/koiria. Olen tottunut kuulemaan nimestäni kaikenlaisia vitsejä ja väännänpä niitä itsekin harva se päivä. Tämä näkyy vaalikampanjassanikin: jaan muun muassa Sateensuoja-kondomeja.

Kaiken tämän keskellä tuntui tosi hauskalta idealta antaa tulevien vaalibileitteni nimeksi Sadetanssit! – ainakin aluksi. Eräs tukijani huomautti minulle pitävänsä vähän kummallisena sitä, että erilaisten vähemmistöryhmien näkyvyyttä ja itsemääräämisoikeutta rummuttava ehdokas nimeää poliittis-viihteellisen kampanjatapahtumansa eräiden amerikkalaisten alkuperäiskansojen pyhän seremonian mukaan. Ja niinhän se on. Tämä on kulttuurista hyväksikäyttöä, marginalisoidun ja sorretun ihmisryhmän kulttuuriperinteen epäkunnioittavaa hyödyntämistä. En vain itse ollut hahmottanut asiayhteyttä lainkaan sanaleikkipäissäni.

Tämä tilanne on hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset ihmisten ja ihmisryhmien väliset valtarakenteet ovat niin syvällä kulttuurissamme, että niiden mukaan toimiminen vaikuttaa toisinaan ihan luonnolliselta. Omille etuoikeuksilleen on usein sokea. Ei tule ajatelleeksi, ei vaikka törmäisi jatkuvasti kaikenlaiseen loukkaavaan ajattelemattomuuteen itseään ja omia vähemmistöryhmiään koskien: hyvä televisiosarja yllättää mauttomalla ”mies mekossa” –vitsillä, vilkas, energinen ja aikaansaava ihminen sanoo olevansa ”vähän tällainen adhd-tyyppi” tai toimittaja tiedustelee polyamoriselta haastateltavalta taas kerran, että eikö monisuhteessa ole kauheasti mustasukkaisuusdraamaa. Yleensä kukaan ei tarkoita näillä jutuilla mitään pahaa, mutta pahaa voi silti seurata, jos hyvät tyypit tiedostamattaan pitävät yllä sortavia rakenteita ja toimintatapoja.

Huomattuaan tehneensä tämäntyyppisen virheen olisi hirveän helppo heittäytyä puolustuskannalle tai teeskennellä, ettei mitään tapahtunut. Ensimmäinen impulssini vaalibileitteni nimeen liittyen olikin suurin piirtein ”toivottavasti kukaan muu ei huomaa”. Oman erehtyväisyyden myöntäminen on rankkaa, ja virheiden korjaaminen tuntuu vaivalloiselta. Mutta miten ihmeessä voisin vaatia sitä keneltäkään muulta, jos en pysty siihen itse?

Sortavia rakenteita ja niiden aikaansaannoksia vastaan taisteleminen vaatii, että näistä asioista puhutaan avoimesti. Syyllisyys ja häpeä johtavat useammin vaikenemiseen kuin vallankumoukseen. Niinpä haluan itse ilmentää sitä muutosta, jota haluan yhteiskunnassa edistää: Ei mennyt niin kuin Strömsössä, jatkossa paremmin! Bileiden nimi on helppo muuttaa, ja pieninkin teoin voi nakertaa sortovallan rakenteita.

Lopuksi haluan toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi SADEKAUDEN AVAJAISIIN! (8.4.2015 klo 19->, Hunter’s Inn -ravintola, Turku.)