Nimi muutettu: Vaalibileet ja valtarakenteet

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


[Julkaisuajankohdastaan huolimatta tämä kirjoitus ei ole aprillipila.]

Minun etunimeni on Sade. Se on aika hauskaa, koska se tarkoittaa sitä, kun taivaalta tulee vettä/lunta/kissoja/koiria. Olen tottunut kuulemaan nimestäni kaikenlaisia vitsejä ja väännänpä niitä itsekin harva se päivä. Tämä näkyy vaalikampanjassanikin: jaan muun muassa Sateensuoja-kondomeja.

Kaiken tämän keskellä tuntui tosi hauskalta idealta antaa tulevien vaalibileitteni nimeksi Sadetanssit! – ainakin aluksi. Eräs tukijani huomautti minulle pitävänsä vähän kummallisena sitä, että erilaisten vähemmistöryhmien näkyvyyttä ja itsemääräämisoikeutta rummuttava ehdokas nimeää poliittis-viihteellisen kampanjatapahtumansa eräiden amerikkalaisten alkuperäiskansojen pyhän seremonian mukaan. Ja niinhän se on. Tämä on kulttuurista hyväksikäyttöä, marginalisoidun ja sorretun ihmisryhmän kulttuuriperinteen epäkunnioittavaa hyödyntämistä. En vain itse ollut hahmottanut asiayhteyttä lainkaan sanaleikkipäissäni.

Tämä tilanne on hyvä esimerkki siitä, miten erilaiset ihmisten ja ihmisryhmien väliset valtarakenteet ovat niin syvällä kulttuurissamme, että niiden mukaan toimiminen vaikuttaa toisinaan ihan luonnolliselta. Omille etuoikeuksilleen on usein sokea. Ei tule ajatelleeksi, ei vaikka törmäisi jatkuvasti kaikenlaiseen loukkaavaan ajattelemattomuuteen itseään ja omia vähemmistöryhmiään koskien: hyvä televisiosarja yllättää mauttomalla ”mies mekossa” –vitsillä, vilkas, energinen ja aikaansaava ihminen sanoo olevansa ”vähän tällainen adhd-tyyppi” tai toimittaja tiedustelee polyamoriselta haastateltavalta taas kerran, että eikö monisuhteessa ole kauheasti mustasukkaisuusdraamaa. Yleensä kukaan ei tarkoita näillä jutuilla mitään pahaa, mutta pahaa voi silti seurata, jos hyvät tyypit tiedostamattaan pitävät yllä sortavia rakenteita ja toimintatapoja.

Huomattuaan tehneensä tämäntyyppisen virheen olisi hirveän helppo heittäytyä puolustuskannalle tai teeskennellä, ettei mitään tapahtunut. Ensimmäinen impulssini vaalibileitteni nimeen liittyen olikin suurin piirtein ”toivottavasti kukaan muu ei huomaa”. Oman erehtyväisyyden myöntäminen on rankkaa, ja virheiden korjaaminen tuntuu vaivalloiselta. Mutta miten ihmeessä voisin vaatia sitä keneltäkään muulta, jos en pysty siihen itse?

Sortavia rakenteita ja niiden aikaansaannoksia vastaan taisteleminen vaatii, että näistä asioista puhutaan avoimesti. Syyllisyys ja häpeä johtavat useammin vaikenemiseen kuin vallankumoukseen. Niinpä haluan itse ilmentää sitä muutosta, jota haluan yhteiskunnassa edistää: Ei mennyt niin kuin Strömsössä, jatkossa paremmin! Bileiden nimi on helppo muuttaa, ja pieninkin teoin voi nakertaa sortovallan rakenteita.

Lopuksi haluan toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi SADEKAUDEN AVAJAISIIN! (8.4.2015 klo 19->, Hunter’s Inn -ravintola, Turku.)

Hallitsevat ovat puhuneet: koskevatko ihmisoikeudet transihmisiä?

Tämä blogipostaus on julkaistu alun perin Sade Kondelin eduskuntaan 2015 -blogissa. Kaikki kyseisessä blogissa julkaistut postaukset löytyvät koottuna Eduskuntavaalit 2015 -kategorian alta.


Eduskunnan täysistunnossa käytiin 11.11.2014 keskustelua Valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoon liittyen. Sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuskysymyksiin liittyen pidettiin joitain varsin kiinnostavia puheenvuoroja.

Edustaja Pentti Oinonen (PS) ei ole huomannut, että sukupuolivähemmistöihin kohdistuisi Suomessa minkäänlaista epäasiallista kohtelua. En tietenkään tiedä, kuinka paljon sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä edustaja Oinosen tuttavapiiriin kuuluu, mutta pitäisin kuitenkin esimerkiksi Euroopan perusoikeusvirasto FRA:n vuonna 2012 toteuttamaa laajaa selvitystä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta kattavampana ja todenmukaisempana kuvauksena tilanteesta, kuin Oinosen omia havaintoja. Selvityksestä käy ilmi mm. seuraavaa:

  • 40% kyselyyn vastanneista suomalaisista tai Suomessa asuvista transihmisistä on kokenut fyysistä/seksuaalista väkivaltaa tai sen uhkaa viimeisten viiden vuoden aikana.
  • 21% vastanneista transihmisistä kertoo kohdanneensa syrjintää terveydenhuollon palvelujen piirissä viimeisten 12 kuukauden aikana, ja 48% vastaajista kertoo kohtaavansa usein ongelmia terveyspalveluiden käytön tai saamisen suhteen.
  • Kaikista syrjintää kohdanneista transihmisistä 92% kertoo, etteivät he itse tai kukaan heidän lähipiirissään ilmoittanut viimeisimmästä heidän kokemastaan syrjintätapauksesta auktoriteeteille. Heistä 68% kertoi syyksi, ettei uskonut ilmoittamisesta olevan mitään hyötyä, ja 50% ajatteli, ettei heitä otettaisi vakavasti.

Kokoomuksen Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi puolestaan ovat sitä mieltä, että pakkosterilisaatio (”lisääntymiskyvyttömyysvaatimus”) ehtona transsukupuolisten juridisen sukupuolen vahvistamiselle ei ole ihmisoikeusloukkaus. Edustaja Zyskowicz totesi, ettei osaa esittää näkemykselleen perusteita, mutta on kuitenkin vakaasti tätä mieltä. Sasi puolestaan kytki pakkosterilisaation melko kryptisellä tavalla miehen ja naisen väliseen avioliittoon.

Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys. Edes silloin, kun on kyse Zyskowiczin ja Sasin kaltaisista pitkän linjan poliitikoista. Suomi on saanut muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta ja lukuisilta ihmisoikeusjärjestöiltä huomautuksia niin sanottuun translakiin liittyen. On käsittämätöntä, että Zyskowicz ja Sasi kokevat voivansa sivuuttaa nämä huomautukset omien, perustelemattomien mielipiteittensä pohjalta. On käsittämätöntä, että yhä edelleen eduskunnan täysistunnossa voidaan sen kummemmin perustelematta todeta, että jonkun tietyn ryhmän edustajat nyt vaan kuuluu sterilisoida, riippumatta näiden ihmisten omasta tahdosta.

Kyse on vallasta ja etuoikeudesta – meistä transsukupuolisista ja muista marginalisoiduista ihmisistä voi sanoa mitä vain, missä vain ja milloin vain. Me emme puhu, vaan meistä ja meidän puolestamme puhutaan. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että joku meistä voisi istua täysistuntosalissa ja osallistua keskusteluun. Meitä ei oikeastaan pidetä edes ihan oikeina, olemassaolevina ihmisinä. Siksi onkin niin helppo todeta, ettei meidän ruumiillisen koskemattomuutemme loukkaaminen varmaankaan ole ihmisoikeuskysymys.

Me voimme kuitenkin taistella vastaan. Voimme kieltäytyä olemasta hiljaa ja näkymättömiä. On otettava tilaa ja pidettävä ääntä – sääliä ja armoa odottamalla mikään ei muutu!